Käpin lisäksi Vastavirrassa esiintyi kolme muuta bändiä. Kymmenen euroa tästä kattauksesta ei todellakaan ollut liikaa. Muista bändeistä nostan esiin pumpun nimeltä: Dark Bottle. Karismaattisella äänellä varustettua jenkkilaulajaa säesti kotimaisista muusikoista koottu laadukas joukko. Kotisivuillaan bändi kutsuu musiikkiaan punk-americanaksi ja doombillyksi. Energinen livesetti piti hienosti näppeissään. Laulut olivat vahvaa tekoa ja soitto toimi komeasti. Jälkeenpäin sain selville, että kyseessä oli laulaja Donin eläkkeellesiirtymiskeikka professorin virastaan. Toivotaan, että eläkepäivät pitävät sisällään paljon musiikkia ja sen tekemistä.
Pekko Käpin keikka oli juuri sellaista laadukkuutta mitä osasin toivoakin. Uusi Credo (23) albumi oli odotetusti keskiössä. Tuon levyn kuuntelin ensimmäisen kerran vasta keikkapäivänä. Hyvältä kuulostava, ilmeisesti aikalailla kerralla purkkiin äänitetty albumi, toimi hyvin korvalapuissa ja myöhemmin tällä keikalla. Uskontunnustus, eksoottisesti svengaava Kolme ruusua ja rumpali Gilbert Kuppusamin laulama Melanz Kiltir olivat keikan huippukohtia.
Keikka josta kuulin vain neljäkymmentä minuuttia(koska yöbussi odotti), niinpä minun oli kuviteltava loput. Tyrmäkän Sinun vereni biisin jälkeen Pekko sanoi, että soitetaan vielä pari biisiä. Anna kun arvaan. Ne olivat pitkitettyjä, ehkä hurmoksellisuuteen kääntyviä versioita Käpin merkittävimmistä kappaleista. Olisikohan yksi niistä ollut edellisen albumin, erinomaisen Aamunkoin (21) myös erinomainen kappale: Valaita?Tämän mukavan jälkimaun suuhun jättäneen keikan jälkihöyryissä avasin viimein muoveissa olleen Aamunkoi (21) tuplavinyylin. Oih, millaista luovuuden ja ideoitten tuhlausta. Pelkään, että levy tipahti vuoden 2021 koronatyhjiöön ja se meni ihmiseltä hieman ohi, ehkä juuri keikkojen puutteen vuoksi. Nyt tätä levymöhkälettä saa huokeasti levykauppaX:stä ja Svart musicin outlet-laareista. Kehotan tarttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti