The Rolling Stones No.2

Rolling Stones Studioalbumit: 2/25

Aikoinaan hommasin Rollareiden kakkosalbumin No 2 (65) halpana saksaprässinä, joita oli tarjolla levykaupoissa kolmella kympillä (markkaa). Itseasiassa näissä saksa- ja hollantipainoksissa levyn nimikin oli hivenen eri,: Vol.2. 

Tuolloin Rollareiden toka levy ei ole herättänyt minussa suurempia tunteita. Enimmäkseen cover-kappaleista koostettu albumi jatkoi samoilla linjoilla kuin ykkönen. Levy käynnistyy kappaleella Everybody Needs Somebody To Love, samalla biisillä käynnistyi myös ensimmäinen Suomen keikka Porin Yyterissä myöhemmin samana vuonna. 

Vuosien saatossakaan en ole isosti lämmennyt tällä levylle, etenkin kun Jagger & Richards originaaleja on yhä niukasti, vain kappaleet What a Shame ja jonkinmoisen kulttimaineen saavuttanut, menevä Off The Hook tsipale. Muuten biisit ovat enimmäkseen perusbluesrokkia, mutta joukossa on myös hienosti kuratoituja soul-helmiä, kuten Under The Boardwalk ja tumman soul-laulajan Irma Thomasin pikkuhitti Time is On My Side, josta Rollarit teki oman hienon versionsa. Tämä kappale on aina ollut yksi alkupään rollarisuosikeistani. Aika ei ole nakertunut sitä ollenkaan. Ympyrä sulkeutui hienosti, kun pari vuotta sitten Irma Thomas astui lavalle yhdessä Rollarien kanssa ja vetäisi Jaggerin kanssa duettona tuon biisin. Hämmästyttävän hyvässä vedossa oli edelleen tämän soulmamman ääni.

Levy oli menestys ilmestyessään ja ponkaisi ykköseksi Britannian albumilistalla. Mielenkiintoisimmat asiat tapahtuivat singlelevyjen muodossa. Ensimmäinen Jagger & Richards listaykkönen The Last Time oli julkaistu, mutta se ei kerennyt mukaan brittipainokselle. Sen sijaan jenkeissä ilmeistyi vuoden 1965 vaihteessa kaksikin rollarilevyä. Ensimmäinen niistä, 12X5 (64), ilmestyi edellisen vuoden puolella ja siihen sisältyi kokonaisuudessaan em.blogitekstissä mainittu Five by Five (64) ep-levy. Toinen jenkkilevy kantoi nimeä: Rolling Stones, Now! (65).

Periaatteessa toka levyllä asiat tehtiin vähintäänkin yhtä hyvin kuin eka levyllä. Musiikillinen paletti oli laajempi, mutta samanlaista säväriä tästä en ole saanut kuin eka levyn kiihkeästä rhytm'n blues tykittelystä. Nuo kaksi jenkkipainosta ovat kuunteluelämyksenä huomattavasti parempia kuin brittivastaava, etenkin em. Now! on suorastaan klassikkotasoa, siltä löytyy muun muassa sellaisia singlehelmiä kuin Heart of Stone ja Little Red Rooster, sekä ihan pätevä Jagger & Richards originaali Surprise, Surprise. Vaan onko Now! varsinainen studioalbumi vaiko enemmän tuon aikaisten Stones-kappaleiden kokoelma? Siksi annankin arvioni Rollareiden kakkoslevyn brittiversiolle.

Arvosana: 8 (Brittiversio)