Tuli lokakuu ja levyjen keräys jatkui laajalla arsenaalilla, Ranskanmaalta saapui laatuisaa muovia paketin kuukausitahtia. Myös paikalliset musakaupat ja kirpparit saivat osansa euroistani. Syssyinen brittipaketti odotti vielä vuoroansa, että saattaahan siinä mennä äkkiä se rapiat kuukausi. Jaksoin olla kärsivällinen, koska lastin hinta-laatusuhde on kohillaan.
Joulu lähestyi ja lisätilaukseni valmistui. Vanha paketti yhdistettiin uuteen ja siitä rakentui massiivinen yli kahdenkymmenen kilon levyjötkäle. Miten sellainen pärjää pitkän matkan hyiseen Suomeen. Pitääks se pakata johonkin alumiinirasiaan, jottei mene ihan tuusan nuuskaksi karskien postimiesten käsittelyssä. Kestääkö kartonki?
Marraskuussa piti ihan soittaa paikalliseen postiin ja kysyä tilannetta. Selvisi, että paketti oli käynyt kotiovellani, mutta se oli palautettu takas Britteihin. Aha, kiitti vaan paikallinen posti, ette mitenkään informoineeet minua asiasta. Eihän siinä ollut kuin vajaa parisataa musiikkiäänitettä. Laitoin viestiä myös myyjälle ja hän kertoi saman asian. Paketti on tulossa takaisin kotiin. No mikäs siinä, kerta paketti palautui, jospa tilaisin vielä jotain lisää.
Uusi vuosi vaihtui ja Brexit astui voimaan. Ikävä yllätys oli Brexitin tuoma arvonlisävero yli 22 euron lähetyksistä, että silleen. Mutta tämä pakettihan oli lähetetty jo viime vuoden puolella, niin ei pitäisi olla huolta.
Siispä yhteys levymyyjään. Kynä pysyi kohteliaana ja muutaman kuukauden odotus ei saanut nostaa pulssiani. Miksi ei saanut? Syytä olisi. Niin, olin alkanut suhtautumaan koko paketti-dilemmaan huumorilla. Katotaan nyt miten paketin käy? Selvisi, että paketti oli jäänyt jumittamaan Ranskan rajalle uudenvuoden aikaan ja palautunut taas takaisin myyjälle. MUTTA. Paketti oli nyt varmuudella matkalla minun luokse. Oih!
EI PITÄISI OLLA HUOLTA. Mutta se huoli tuli kun uusi vuosi ja tammikuu ehti pitkälle yli puolenvälin, että jokohan se paketti olisi pian perillä? Niimpä puhelin taas kauniiseen käteen ja soitto Postin palvelunumeroon. Eipä meinannut koko pakettia löytyä vasta kun pitkällisen etsinnän ja muutaman tracking-numerotarkastuksen jälkeen. Myös ilmeni, että paketti oli lähetettu matkaan vasta tammikuussa 2021. Mitä **ttua? Nythän paukahtaa makoisat alv:vitkin päälle vai...?
Entäs Brexit ja alvit? Kun paketti viimein helmikuun alussa saapui Vantaalle Postin lajittelukeskukseen, olivat tullimiehet tiukkina. Tulliselvitys piti tehdä. Niimpä alkoi soittelu ja sähköposteilu tullin ja postin työntekijöiden kanssa. Aika pitkään sain vakuutella ja todentaa, että tämä tilaus oli tehty jo viime vuonna. Viimein perustelu meni läpi ja paketti otti vauhtia Vantaalta kohti Lempäälän Kuljun Kartanon Postipistettä.
Oli kaunis aurinkoinen talvipäivä, vietin etätyöpäivää kotona ja ajattelin, että ehdin ennen seuraavaa palaveria käydä hiihtämässä. Sivakoinnin aikana postiauto oli käynyt ovellani paketin kanssa. ÄÄH. Ethän paketti karkaa taas takaisin britteihin, kerkesi jo sieluni parahtaa. Ei nyt sentään. Tällä kertaa Postin työntekijä oli muistanut jättää minulle ilmoituksen paketista, toisin kuin viime kerralla. Jotain on opittu. Kiitos Posti. (vaimeasti)
Minut valtasi lapsenomainen innostus. Tämä oli enemmän kuin jouluaatto, tämä oli levynkerääjän hullut päivät, totaalinen sekoaminen pienten ja vähän isompien muovipyörylöiden edessä. Voe poikaa, voi pientä innokasta. Sellainen sain taas olla, ainakin tämän yhden iltapäivän verran.
Paketti piti sisällään liki kolmesataa musiikkiäänitettä, enimmäkseen singlelevyjä, mutta myös puolisen sataa lp-levyä. Kyllä poika on tyytyväinen, niin on nyt hymyssä tämän pullapojan naama. Voisi kuvitella, että tästä saisi hyvää savikiekkomateriaalia metsästykseen, sillä kuka nyt jaksaa sinkkuja kuunnella. Kuuntele yksi biisi ja käännä puoli. Niin, minä jaksan, olenhan levynkerääjä, musiikin rakastaja sen kaikissa aineellisissa ja aineettomissa muodoissa. Sinkkulevy on useimman klassikkokappaleen se ensimmäinen musiikkiformaatti.
Mutta kolmesataa levyä? Kamoon! Niin, bisneksellisistä ulottuvuuksista en vielä maininnut mitään. Kun aikansa kerää levyjä, niin sitä oppii aika paljon mitä levystä kannattaa maksaa ja millä hinnalla sen saa eteenpäin. Väitän vakavalla naamalla, että käytettyjen levyjen myynti on kannattavampaa kuin polttopuiden myynti. Mutta eipä bisneksistä sen enempää, pidetään nämä levyjen etsimisen ja jälleenmyynnin keinot salassa. Ne julkaistaan niksit joskus vaikka opaskirjan muodossa: "Miten laitan parin euron muovikuran lihoiksi?". Ja kyllähän puunmyyjiäkin tarvitaan, varsinkin tällaisena pakkastalvena.
Loppuun jaan teille vielä kolmenkymmenen kappaleen soittolistan levylähetyksestäni. Helmiä ja huteja, enimmäkseen kasaria, soulia, muutama harvinaisuus ja ne ikuiset korvamadot. Tässä kohtaa kiitän myös sinua, että jaksoit lukea tänne asti. Väitän, että levyjenkeräys on jatkuvaa matkantekoa, se on nostalgiaa, se on vaikuttumista, se on ilmiselviä valintoja, se on myös aikaa pois monelta muulta tärkeältä tekemiseltä mutta se jaksaa innostaa, koska aina uuden kulman takaa voi pilkistää vanha nuhjuinen laatikko täynnä parin euron muovikuraa...siis muoviaarteita.
Onpa ikävää, että paketin lähetys ei alkuun mennyt ihan putkeen ja paketti palasi Britteihin. Hyvä, että lopulta sait kuitenkin kaikki tilaamaasi levyt. Itsekin on jonkun verran tullut tilattua erilaisia levyjä ulkomailta tänne Ouluun.
VastaaPoista