maanantai 14. elokuuta 2017

Flow festival. 13.8.2017

Frank Ocean aloittaa keikan vangitsevasti. Solo nimiseksi paljastanut biisi uusimmalta Blond(16) albumilta soinnahtelee viekoittelevana Suvilahden yössä. Frank Ocean on modernisoitua soulia rap-vivahtein. Merkittävältä tuntuva artisti jolla on myös painavaa yhteiskunnallista sanottavaa, näin sanotaan. Pelkästään yhden kappaleen perusteella luon vision täydellisestä Flow-festivaalien päätöskeikasta, jossa ihmiset vaipuvat vähän jo viileässä elokuun yössä yhteiseen hurmostilaan. Keikka josta puhutaan pitkään, olitko silloin katsomassa Frank Oceania? Muistatko kuinka jossain modernisoitu soitto soi sielukkaana läpäisten harmaatunnelmaisen Helsingin yön. Vaan en tiedä miten kävi, sillä ekan biisin jälkeen jouduin kiiruhtamaan metroon ja sitä kautta Onnibussiin kohti Lempäälään.

Vähän aiemmin Angel Olsen ja hänen pukumiehestä koostuvat ryhmänsä piiskaa soittimistaan ja äänijänteistään teltan täydeltä eeppistä musiikkimaalailua. Voimakasääninen, etäisesti Kate Bushia muistuttava Olsen yllättää vahvalla laulun ja soiton intensiteetillä. Tunnistan yhden kappaleen ja kuulen toisen, joka on vielä parempi, pitkäksi venyvä ja jonkinlaiseen hurmostilaan päätyvä. Olsen toistaa samaa epiikan kaavaa ehkä liian monessa biisissä, biisit venyvät aivan liian pitkiksi. Pitkästyn ja käyn hakemaan itselleni jäätelökojulta lakritsijäätelön.

Ennen Olsenia hämmästelin Ryan Adamsin keikan lyhyyttä. Vain tunti. Henkisesti olin valmistautunut pitempään vetoon, mutta jos ei ole illan pääesiintyjä, niin tuntiin on tyydyttävä. Niin väärin, sillä Ryan Adams oli syy ja seuraus miksi lähdin Flow-festeille tänäkin vuonna. Adamsin erittäin muhkea soolotuotanto on tullut tutuksi vuosien varrella, useat hänen albumeistaan majailevat minun all time best albums - listalla, kuten: Gold(01), Cold Roses(05) ja Easy Tiger(07). Ryan Adamsin flow-keikka oli lyhyydestään huolimatta erittäin hyvä ja melkoisen rock. Uudelta Prisoner(17) albumilta soitettiin viitisen biisiä ja kaikki ne kuulostivat melkoisen hyvältä. Keikka alkoi terävästi kappaleilla Do You Still Love Me ja New York New York. Heti näki ja kuuli, että nyt on rockvaihe päälle. Ryanin laulu toimi todella hienosti ja bändi soitti tiukasti. Mukavaa oli seurata Ryanin ja toisen kitaristin jonkinasteista kitarasoolobattlea, jossa kumpikaan ei antautunut komppaamaan, vaan molemmat tuikkailivat vuoronperään makoisia sooloja tehokkaiden rockveisujen lomaan.

Adams oli ulkoisesti hyvin perusjäppisen näköinen jenkkijötikkä, lavaspiikit olivat huomattavan kliseisiä, suorastaan remuaaltosmaisia. Hell Yeah, I'm Gonna Play fucking rock'n' roll jne. Mitään uutta ja ihmeellistä Adams ei tarjonnut, paitsi erittäin pätevän tunnin mittaisen rockkeikan. Jäin kaipaamaan herkempää osastoa, jota tällä keikalla edusti ainoastaan Goldin(01) Stars Go Blue. Keikan paras hetki oli Cold Roses(05) albumin nimibiisi, jossa soittajat pääsivät näyttämään parhaiten taitojaan. Toisaalta tästä keikasta jäi sellainen nälkä, että erittäin mielellään näkisin Adamsin uudestaankin keikalla ja ehkä yksin kitaransa kanssa.

Tullessani Flow-alueelle kuulin ja näin ripauksen Jonna Tervomaata ja kuuntelin melkein koko keikan ajan legendaarista alternative-bändiä: Afghan Whigs. Bändi on yksi nuoruuden suosikkejani. Kuilu Whigsin musiikkiin ja nykytuotantoon on vuosien varrella kasvanut, yksi syy tähän on se, että angstisempi ja volyymilta voimakkaampi rock ei kuulu enää päivieni soundtrackiin. Tästä etääntymisestä huolimatta yllätyin positiivisesti Afghan Whigsin ja etenkin sen pääjehun Gregg Dullin vahvasta intensiteetistä. Laulu oli yhtä komeaa(ellei komeampaa) karjuntalaulantaa kuin Whigsin levyillä. Tunnistin tuttuja biisejä ainakin levyiltä: Gentleman(93) ja 1965(98). Mutta valitettavan vähän pystyin nimeämään kappaleita, aikaa oli kulunut ja biisit koukkuineen huuhtoutuneet muististani. Tästä huolimatta keikka oli vahvaa tekoa. Ainut(ja isoin) miinus oli aivan liian kova musiikin volyymi, nupit olivat tosiaankin kaakossa ja tämän lisäksi Dulli näytti useaan otteeseen mikseripöydän suuntaan etusormeaan kuin kehottaakseen nostamaan volyymia lisää.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti