lauantai 9. huhtikuuta 2016

Richmond Fontaine Duo. Telakka. Tampere. 6.4.2016.

Kevätpölyä, selittämätöntä flunssaa, väsymystä, on siis koiran lähdettävä liikkeelle, pitkällä nenällään nuuskaista keväisiä tuulia, onko sellaisia? Kohteena on Telakka-ravintola Tampereella ja illan amerikkalaiset alt-country-artistit Fernando ja Richmond Fontaine Duo. Kun saavun paikalle, niin Fernando on kerennyt soittaa settiään puolitoista minuutta kertoo ovimies. Telakka on puolityhjä ja vapaan istumapaikan löytää helposti. Istuessani tyhjään pöytääni saan katsekontaktin ns. keikkojen levymyyjään, olutta leppoisasti siemailevaan ja hyvin tavanomaiseen mieheen. En tuolloin arvannut, että kyseessä oli illan pääesintyjän Richmond Fontainen laulaja/lauluntekijä Willy Vlautin.

Fernando, toinen näistä Portlandin alt-country-suuruuksista heitti tiiviin puolen tunnin mittaisen keikan, jossa Fernandon laulua ja akustista kitaraa säesti Richmond Fontaine Duon toinen osapuoli, kitaristi Dan Eccles. Alkuun keikka kuulosti jotenkin tavanomaiselta, mutta loppua kohden tunnelma tiivistyi ja varsinkin aivan viimeinen kappale Angel of Death pysäytti koskettavuudellaan. Keikan jälkeen vaihtaessani pari sanaa itse artistin kanssa, kuulin kyseisen kappaleen pitävän sisällään paljon henkilökohtaista merkitystä. Keikka olisi vielä voinut kestää jonkin aikaa, sillä tunnelma alkoi vasta muodostua. Levyltä kuunneltuna Fernandon uusin albumi Leave The Radio On(15) tähtivieraineen(mm. Peter Buck) kuulostaa paljon kliinimmältä kuin Telakan intiimiksi tiivistynyt tunnelma.

llan pääartisti polkaisi oman keikkansa käyntiin vähän ennen kymmentä. Richmond Fontainen biisit ovat tarinoita tavallisesta elämästä ja useimmiten vähän laitapuolen suuntaan kallellaan. Hyvin useissa lauluissa päähenkilö on joko eronnut mies tai nainen, joka haikailee menneen perään. Myös useissa kappaleissa toistui sana: abandoned, eli paljon paljon hylättyjä ihmiskohtaloita näissä lauluissa käsiteltiin.

En ollut siis aiemmin kuullut nuottiakaan kummankaan artistin tuotannnosta. Tähän nähden ilta meni komeasti plussan puolelle. Fernando voitti intiimissä otteessaan, mutta Richmond Fontaine Duo voitti laulujen sisällössä. Vokalisti Willy Vlautin kertoi omakohtaisia tarinoita biisien väleissä ja tätä kautta syvensi hidasoutuisten kantrirockbiisien sanomaa. Illan parhaimmistoa oli uuden levyn You Can't Go Back If There's Nothing to Go Back To(16) ässäbiisit Wake up Ray ja Tapped out in Tulsa ja A Night in the City.  Myös hieno Merle Haggard-cover toimi mainiosti, jonka nimeä en nyt vaan muista. Samaisena iltanahan tuli tieto Outlaw Countryn legendan Merle Haggardin kuolemasta, jäi hieman epäselväksi, että oliko tieto tavoittanut jo illan artistit? Epäilen, että ei ollut vielä.

Tämän tyyppinen kantrirockmusiikki ei taida olla kovin suosittua Suomessa tahi Tampereella, kun miettii vähäistä yleisömäärää. Toisaalta jos keikalla olisi ollut vaikka Jayhawks tai Ryan Adams, niin täyttöaste olisi ollut erilainen. Musiikilliseltaan laadultaan Fernando ja Richmond Fontaine eivät paljoa häviä näille isommille kantrirock-nimille.

https://open.spotify.com/album/7rimmTSj7XOK3BiW9zcvBv




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti