Kraftwerk oli minulle aiemmin vain nimi
pitäen sisällään koleaa tylsyyttä. Se oli vääräuskoisten harhapolku ja
hyvin vähän musiikilliseen nautintoon liitettävä asia. Viimeisen
parin vuoden sisällä konemusiikin pioneerin Kraftwerkin levyjä on
kuitenkin kulkeutunut levyhyllyyni, ensiksi ei niin mestariteos: Computer
World(81), seuraavaksi hyvin suosittu The Man-Machine(78)
pitäen sisällään hitit: The Robots ja The Model ja lopuksi
alkupään vahva levy: Autobahn(74). Tämän levyn metsästin loppujen lopuksi kahdeksalla eurolla discogsilta. Kyseessä on originaali eurooppa-painos. Lievästi särähtelevä Philipsin vinyyli on täynnä yli 40 vuoden takaista tunnelmaa, mutta toisaalta hyvin ajattomalta kuulostavia säveliä. Sähköhän ei tietenkään vanhene.
Autobahn(74) albumin ykköspuolen
täyttää yli 20 minuuttia pitkä nimibiisi. Kuuntelen sen
ensimmäistä kertaa elämässäni, kokemus on valtava, lumoudun
täysin biisin alati nousujohtoiseen tunnelmaan. Miten tämä
eeppinen klassikkokappale on voinut jäädä minulta kuulematta?
Kevät on selittämätön, se
rutisee vienosti muovin pinnalla. Se on yksinkertaista ja
elektronista, se on sähköä ennen kuin sähkö oli kaikkialla, se
on koneellista tunnetta, se on automatka ajan lävitse, se on
kouraisu alitajuiseen muistiini, asioihin ja tunnelmiin joiden,
olemassaolosta en tiennyt mitään.
Wir fahr'n fahr'n fahr'n auf der
Autobahn, se on automatka ajassa, tunnelmallinen ja hypnoottinen,
isän ja pojan yhteinen, koko perheen kevätmatka kristallin
kirkkauteen, avara piknik-aukea, vieraita kirjaimia, sanoja,
tunnelmia joita aikamme järki ei pysty selittämään.
https://open.spotify.com/album/0DzC0tyowMi2O9QfkDRvfJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti