sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Long Live Rock!


Rollaan, mä vielä rock oon

likalahje seventies, leukaparta mikä lie

kaikki nurina ja tää musaperimä

vuosikymmenten kuluttamat kitkaiset kupeet

palteiden alle punertuvat



Rokki on raikkaita pärskeitä

notkeaa lantiota, jokaisen omaa elvistä

kun setä tässä vaan marinoituu

musan ensitärkyistä tekee legendaa


Ensimmäiset c-kasetit ja tuntsan laiskat kiihdytykset

vasta nyt antavat hetkeen ymmärrystä

herpaantumatonta otetta kaasukahvasta, ihan aiheesta

vaikka toinen puoli on hämäystä

popkulttuurin langennutta balladia

voimasointuja ja ikuista kertsiä

ei enää nuhjua ja häpeää

koska on rock virallista setälääkettä

 

Olen matkalla edelleen

seuraavaan pallejani täräyttävään livekeikkaan

tai siihen löytämättömään levykauppaan

siellä missä finnit aina kukkii

ja kuulen tunturin tirinän tarkemmin

löydän vitosvaihteen ja yhteyden

uudestaan eletyn tunnelman

en sano, enkä myönnä

sen ikuisen nuoruuden

valitettavasti


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti