Yhteydenottoja Hectoriin

Viime aikojen käsittämättömin uutinen on Hectorin ja 60-luvun folkstaran Donovanin konsertit Turun linnanjuhlissa 24.8. Hieno tilaisuus nähdä Hectorin Palkkasoturi myös alkuperäisversiona, eli Donskun Universal Soldier, vaikkakaan Donovan ei ole tämän biisin tekijä, vaan Buffy Saint Marie.

Hectorin, eli Heikki Harman edesottamukset musiikin saralla viime vuosina ovat olleet vähäisiä. Talvella Hector aktivoitui pitkästä aikaan kiertueelle Freemanin kanssa. Tuolla tyyriillä konserttikiertueella kuultiin myös uusia biisejä. Talven haastattelujen mukaan Hectorilta olisi tulossa uusi levy vielä tämän vuoden puolella. Edellisestä erinomaisesta Ei Selityksiä(04) levystä on jo aikaa. Hectorin ura tai oikeastaan ns.rock-uskottavuus taisi mennä joskus uuden vuosituhannen vaihteessa. Syntyi hitaasti levy nimeltään Hidas(99), jota pidetään Hectorin uran pohjanoteerauksena. Noihin aikoihin Hectorin sentimentaalista ja ehkä vähän ennalta-arvattavaa musiikkityyliä kritisoitiin aika surutta ja henkilökohtaisuuksiin mennen. Edellä mainittu Ei Selityksiä(04) oli tarpeellinen ryhtiliike ja myös syy eläköitymiseen. Niin, tällaista viestiä Hectorilta tuli muutama vuosi sitten, että musahommat on nyt nähty. Onneksi(vai onks se onneksi?) mies on päättänyt vielä jatkaa musiikkihommia.

70-luku oli Hectorille sitä taiteellista kultakautta: Nostalgia(72), Herra Mirandos(73), Hector-rock 1(74), Liisa Pien(75) ja Hotelli Hannikainen(76) ovat laadukkaita ja rakastettuja levyjä. 70-luvun loppupuolella ilmestyi mielestäni Hectorin uran yksi parhaita albumeja: Kadonneet Lapset(78). Levy muistetaan ennen kaikkea ”lamahitistä” Ei Mittää, jota harvemmin enää sitäkään missään kuulee. Nimikappale on erinomainen, puhumattakaan aloitusbiisistä Tuulisina öinä. Levy on vahvasti kantaaottava, tuon ajan Helsinki – Shangri-La, vaikkei ihan Palefacen terävyydellä. Levyn kakkospuoli pitää sisällään ehkä Heikin parhaimmat coverversiot kautta aikojen: Alice Cooperin Only Women Bleed ja Al Stewartin Year of a Cat. Aivan tyrmäävän hienoja esityksiä Hectorin versioina: Nainen yksin on ja Kissojen yö.

70-luvun loppu ja 80-luvun alku eivät lienee Hectorin uran muistettavimpia. Linnut Linnut(80) albumi luokiteltiin jo kehnoksi. Eurooppa(81) oli uutta, kokeellisempaa Hectoria. Seuraavalla Hyvää yötä bambi(82) tämä kokeellinen linja jatkui. Albumin muistettavin kappale on hassusti artikuloiden laulettu Piironginjalka. Albumilla on muitakin hyviä biisejä, kuten hieman hämärä aloituskappale Mistä on kysymys? ja hienot Dire Straits – kitarat omaava Kultainen noutaja. Tämän ajan Hector-levyjä löytyy yllättävän hyvin ja halvalla divareista. Em. Bambin löysin muutamalla eurolla.

90-luvun taitteen albumit Varjot ja Lakanat(88) ja Yhtenä Iltana(90) nostivat Hectorin taas takaisin suosion valokeilaan. Puhkisoitettu, mutta tekstiltään yllättävän hyvä Juodaan viinaa kappale on noilta ajoilta. Kuunnelkaapa vaikka Ei Selityksiä(04) levyn uusi versio tuosta juomarallatuksesta. Tekstihän on oikeasti hyvä ja osuva.

Monet hyvät Hectorin kappaleet tunnistaa häpeilemättömästä ja maailmaa syleilevästä tunnelatauksesta. Joskus tämä paksu tunne ja teksti kohtaavat hienolla tavalla, kuten kappaleissa Kadonneet lapset ja Kuunnellaan vaan taivasta. Biisin aiheet pyörivät joko oman navan tai koko maailman ympärillä. Hector ei ole pieni taiteilija, ei edes fyysiseltä kooltaan. Itse en ole koskaan nähnyt Heikkiä livenä, olen pitänyt jotenkin automaationa, että tämä iso mies ei voi olla mitenkään erityinen liveartisti. Niin, oli miten oli, loppukesästä on oiva tilaisuus tsekata mikä on totuus kun Heikki ja Donsku panevat parastaan Turkkusessa.