80-luku tarjosi oivan liudan persoonallisia popbändejä. Lähinnä Brittein saarilta tuli monta erityisen kiinnostavaa ja innostavaa tulokasta. Osa näistä bändeistä ja artisteista jätti vahvan jäljen pop- ja rockmusiikin historiaan. Esimerkiksi Smiths, The Cure ja New Order ovat ottaneet paikkansa rokin historiasta. Hieman sivummalla syntyi liuta mainioita ja ei niin suureen suosioon nousseita bändejä, kuten tässäkin blogissa mainostamani Prefab Sprout ja Deacon Blue. Yksi Brittein saarten hukatuista bändiherkuista on Icicle Works joka liittyi samaan 80-luvun neo-psykedeliseen uuden aallon bändeihin kuin Echo & The Bunnymen ja Teardrop Explodes
Tänään pieni levydivarin nuuhkaisu ja levykasan pläräys toi eteeni The Icicle Worksin esikoisalbumin: Icicle Works(84). Löytö oli mieluisa ja kolmen euron hinta ei kuormittanut pahasti kukkaroani. Ensimmäinen kosketus bändiin oli tämä kaunis ja vähän unenomainen hittiveisu Love Is a Wonderful Colour juuri edellä mainitulta levyltä, jonka äänitin C-kasetille Rockradiosta 80-luvun puolessa välissä. Pitkään kappale pysyi itselleni kummajaisena, en juurikaan saanut tietoa bändistä aikana jolloin Internet oli vielä hataralla ideatasolla. Myös kotimaiset musiikkilehdet Soundi ja Rumba varsin niukasti noteerasivat tämän oivan bändin.
Icicle Works oli pitkälti yhtä kuin laulaja/biisintekijä Ian McNabb, jolla oli sekä terävä kynä, että varsin vahva ja persoonallinen lauluääni. Esikoisalbumi noteerattiin kautta linjan varsin hyväksi ja lupaavaksi näytöksi tältä Liverpoolilaiselta bändiltä. Kakkosalbumia The Small Price of a Bicycle(85) ei ole koskaan tullut vastaan levykierroksillani, sen sijaan varsin tasavahvat platat If You Want to Defeat Your Enemy, Sing His Song(87) ja Blind(88) ovat löytäneet paikkansa levyhyllystäni. Bändin viimeinen varsinainen studioalbumi, biisimateriaaliltaan erinomainen Permanent Damage(90) löytyy C-kassuna.
Loppua kohden bändin musiikkiin tuli enemmän rokimpia ja soulimpia sävyjä, Ian McNabbin monipuolinen sävellyskynä enteili jo soolouraa. McNabbin ensimmäinen sooloalbumi Truth and Beauty(93) meinasi olla jonkin menestyskin. Joka tapauksessa levy on erinomainen laulaja- lauluntekijä albumi ja ehdottomasti yksi hukatuista popin klassikkoalbumeista.
Tätä albumia seurasi itse Crazy Horsen Ralph Molinan ja Billy Talbotin kanssa levytetty rokimpi Head Like a Rock(94), joka on pitkään ollut hankintalistallani. Tästä eteenpäin soololevyjä on tipahdellut tasaisesti muutaman vuoden välein aina tähän päivään asti. Viimeisin oma hankintani on simppelisti Ian Mc Nabb(01) nimetty albumi jonka ostin Lontoosta muutama vuosi sitten.
Hieno löytö. Itselle tuo rokimpi iski ihan kivasti. itsehän en akselista Smiths, The Cure ja New Order pidä juuri minään. Tylsää kamaa. Harmi ettei noi lahjakkaammat bändit ole päässyt aikoinaan esille. perkele mies ei uskaltanut ottaa mua mukaan kierrokselle etten taas vie levyä nokan edestä :)
VastaaPoistaAi et ole Smiths-miehiä? Ompas kumma ;) Joo, täytyy vältellä sun vikkeliä sormias, että jotain jää omaan käteen :)
VastaaPoista