lauantai 23. heinäkuuta 2011

Manic Street Preachers - Hämeenlinna, Wanajafestival 22.7.2011

Heinäkuu on pitänyt sisällään vankan nipun erilaisia keikkakokemuksia, aina Ruisrokin artistikatraasta Princen kautta eiliseen Hämeenlinnan Wanajafestivaliin, jonka pääesiintyjänä oli Walesin ylpeys Manic Street Preachers. Ennen pääesiintyjää festival tarjosi tukun kotimaisia nimiä, kuten Turmion Kätilöt, Samuli Putro, Kaija Koo, Apulanta ja Petri Nygård. Musiikillisesti Putro kosketti kotimaisista eniten, mutta Koon Kaija veti terhakkaimman shown aidolla tätienergiallaan.

Itse Manicsien keikka oli ensitahdeista alkaen rehellisen rokin juhlaa. Soundi oli mukavan maanläheinen, tavallaan rosoinen, muttei mitenkään epätarkka. Alkupään biiseistä toimivat parhaiten Motorcycle Emptiness ja (It’s Not War) Just The End Of Love. Keikka oli kauttaaltaan hyvä läpileikkaus Manicsien urasta, sopivasti hittejä ja sopivasti irtobiisejä levyiltä.



Send Away Tigersin(07) Autumn Song oli kiva yllätys, kuten eka levyn Generation Terrorists(92) Slash & Burn. Sen sijaan Fasterin suosiota olen aina ihmetellyt, biisi on yksinkertaisesti huono. Myös Everlastingilla on outoa ikuisuusarvoa, biisi on nostettu sille kuulumattomalle jalustalle, ihan ookoo biisi, muttei minun mielestä mikään klassikko. Tosin laulaja James Dean Bradfieldin akustinen kitaraversio biisistä toimi oikein hyvin.

Keikka kesti melko tarkkaan tunnin ja vartin, biisilista mukaili aika hyvin muita kesän vastaavia keikkoja. Lopetusbiisinä If You Tolerate This oli ehkä hieman ponneton. Encoretkin olisi ollut poikaa, mutta ilmeisesti Wanajafestin kellontarkka aikataulu vesitti tällaisen mahdollisuuden tai kaupungin järjestyssääntö?(keikka loppui puolen yön aikaan)

Manicsien soundissa on jotain hyvin miellyttävää ja vanhankantaista, kyse on muutenkin hyvin ainutlaatuisesta rockbändistä tässä ajassa, bändin lauluissa yhdistyy hyvin hienot melodiat, sanoitukset ja uskottavan nöyrä rock-asenne. Voisin kutsua bändin musiikkia jonkinlaiseksi hyväksi työläisrokiksi. Blogin otsikoksi tuli melkein: Ehkä planeetan paras toimiva rockbändi? Niin, olisiko näin?

2 kommenttia:

  1. Syy miksi sitä encorea ei tippunut on yksinkertaisesti se, että bändi ei niitä oikeastaan tee. Hyvin harvinaista heille. Kuten James Dean Bradfield on joskus todennut: ”Emme tee yleensä encoreja, koska olemme kamalia ihmisiä”.

    VastaaPoista
  2. Kas, tätä en tiennytkään. Tavallaan kunnioitettavaa ettei "alistu" encoreihin.

    VastaaPoista