Matti Johannes Koivu - Toisen Maailman Nimi

En tiedä milloin olen kuullut yhtä hienon suomenkielisen pop-kappaleen kuin Matti Johannes Koivun 80 – luvun lapset. Viisi minuuttia kestävä musiikillinen sukupolvi- ja ajankuvaus, 60-luvun virkamiesten naivi utopia ja nousukauden kaunis rakenne nähtynä havainnoijan, eli pienen poikalapsen silmin. Näkeekö vasta seuraava sukupolvi sen mistä aikakaudesta oli oikeasti kyse?

Matti Johannes Koivu on jonkinlainen outo lintu suomalaisten laulaja- lauluntekijöiden joukossa, hienostunut, tunteellinen ja hyvin intensiivinen tarinankertoja. Koivun kaksi ensimmäistä levyä Puuhastellen(06) ja Kovat Piipussa(07) olivat täynnä houkuttelevan tunnevoimaisia biisejä, joiden lyriikat jättivät vielä aika paljon avoimia kysymyksiä.

Uusin levy Toisen maailman nimi(11) on selkeästi Koivun paras suoritus. Vahva ja tarkasti rakennettu kokonaisuus, laaja ja huolellinen musiikillinen maalaus. Soitto ja sovitukset naittuvat jänteväksi kokonaisuudeksi, soitinarsenaalista löytyy Koivun herkän äänen ja kitaran lisäksi monenlaista jousi- ja kielisoitinta, joiden hienostunut lisä maalaa tähän musiikkiteokseen lopullisen värin.

Kappaleet ovat vahvoja, edellä mainitun 80-luvun lapset biisin lisäksi nousevat esiin kiihkeän rehellinen Edessä Vai Takana, mahtipontisen herkkä Peukaloinen ja mainiosti kitaran säröefektin kuljettama nimibiisi Toisen Maailman Nimi sekä kliimaksinomainen Ensimmäinen Sunnuntai.

Parasta kaikessa on Koivun mainio livekarisma, jota on harmittavan vähän päässyt viime aikoina seuraamaan. Kyseessä pieni ja vähän menninkäistä muistuttava pelimanni, joka nappaa yleisön vaivatta otteeseen Seuraavaa Matti Johanneksen Tampereen keikkaa en aio jättää väliin. Tunnustelkaa tätä, natsaisko? Tämän tason levyn ja artistin ei soisi jäädä unholaan!