sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Liekki palaa!

Minä tunnen ihollani tätä surumielistä syksyn usvaa, ehkä sinäkin Janne? Matkaa tänne on kestänyt jo kauan. Viisi vuotta sitten julkaisitte elämää suuremman järkäleen Rajan Piirsin Taa(05). Sen piti olla tupla-albumi, mutta siitä tulikin ”vain” 15 biisin vahva kokonaisuus, ylväs ja korkeuksia tavoitteleva mega-albumi. Muistan Soundi-lehden kannen tuolta ajalta ja kansitekstin: - Kaikki on mahdollista!

Kaikki oli mahdollista, aika paljon te saittekin, kriitikkojen ja fanien varauksettoman huomion, paikan Suomibändien aateliskerhossa. Vuodet seurasivat toisiaan ja levyt Kalliot Leikkaa(07) ja Hyönteinen(08). Kitarat murisivat, musiikki sai raskaampia sävyjä, biisit olivat edelleen paikka paikoin erinomaisia. Kriitikot käänsivät selkänsä viimeistään kokeilevan Hyönteisen ilmestyessä, jotain muutakin tapahtui, jonkinlainen hetkellinen uuvahdus. Vaivuittekin reiluksi vuodeksi talviunille, kunnes noin vuosi sitten teitte onnistuneen paluukeikan Tampereen Yo-talolla ja ilmassa leijui lupaus uudesta levystä.

Elämme syksyä 2010 ja uusi levynne Paimen(10) on juuri ilmestynyt. Ensimmäisten kuuntelujen jälkeen mieleni valtasi pettymys. Levy kuulosti vaisulta, pidätellyltä ja biisit aika kehnonlaisilta. Ajattelin, että aikanne on ehkä ohi, että kasva enää isoksi Liekiksi. Keikkannekin lähestyi, ehkä jätän sen tällä kertaa väliin?

En jättänyt, kuuntelin levyänne ratkaisevan neljännen kerran, jokin avautui, jokin melankolisen syksyinen yleistunnelma, biisit tulivat lähemmäksi, jäivät soimaan päähän kertoen potentiaalinsa. Viinitarhaa, Kuningatar, Luudanvarsi, Kalevan Kellot ja nimibiisi Paimen, kaikki erinomaisia lauluja. Tekstit olivat edelleen tuttua ja arvoituksellista dataa, viitteitä sinne sun tänne, jotain omituista punaistakin lankaa, kun vaan jaksaa kuunnella, alati vahvistuvaa syystunnelmaa, ehkä puhdasta surua? Oliko teillä vaikeita aikoja?

On perjantai 15.10 ja te olette siinä, edessäni Yo-talon lavalla. Olen kulkenut pitkän päivämatkan päästäkseni tähän, te vielä pidemmän. Minua hieman väsyttää, te avaatte keikan herkästi viritetyin soittimin. En voi erehtyä, bändikemianne on ainutlaatuinen ja tunnistettava. Keikka on reilun tunnin mittainen, biisivalinnat osuvia, sopivasti uutta ja vanhaa materiaalia. Laulu tahtoo jäädä pystyyn, ei nouse siivilleen kuin muutamissa kappaleissa. Tämä taitaa olla kiertueenne toinen keikka, ehkä täytyy vain hyväksyä koneen lievä yskintä. Illan kohokohta on em. Kuningatar. Siinä on kaikki kohdallaan, biisin monipuolinen rakenne paljastuu kaikessa hienoudessaan, bändikemia toimii kuin ajatus ja sinä Janne laulat tarinaasi suoraan minulle. Minä kiitän ja lupaan seurata tarinanne vaiheita jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti