Elton John ja muovin punainen hehku

Aikoinaan alelaareista pilkisti kyllästymiseen asti Elton Johnin albumi: Rock of the Westies(75), jonka kannessa Elton karvanaamoineen hymyilee veikeästi. Levy tuli tietenkin aikoinaan hankittua kun sen puoli-ilmaiseksi sai, ellei jopa ihan muoveissa ollut. Elton julkaisi 70-luvun ensimmäisellä puoliskolla aivan tolkuttomasti laadukkaita albumeja, kuten Madman Across The River(70), Honky Chateau(71), Don't Shoot Me I'm Only Piano Player(72) ja Goodbye Yellow Brick Road(73). Näiden klassikoiden lisäksi Elton julkaisi ihan hyviä levyjä, kuten Caribou(74), Captain Fantastic and The Brown Dirt Cowboy(75) sekä em. Rock of the Westies(75).

Jokaisesta näistä levyistä saisi oman juttunsa, sillä sen verran merkittäviä ja merkillisiä tapauksia kaikki niistä ovat. Esimerkiksi 70-luvun alussa kansitaiteessa ei säästelty, niimpä Eltoninkin levyiltä löytyy monenmoista sisälehdykkää ja lirpaketta. Rock of the Westiesin erikoisuus, jos ei alelaareja maininta, on eräissä painoksissa valoa vasten heijastettuna vinyylin punainen väri. Tämä ilmeni kun tilasin Discogsista eräältä levymyyjältä punaiseksi mainostetun levyn. Odotin täysin punaista, mutta levymyyjä valaisi myöhemmin asiaa:
"The vinyl is red translucent. Hold it up in front of a light it will then appear red. When PYE pressed records during the mid 1970's they used translucent vinyl. In normal conditions the vinyl appears to be black. But when you hold it up to a light you can then see the colour. Apart from PYE's own releases they also pressed for 20th Century Records (Barry White etc) and DJM (early Elton John and others). Blood Red or Burgundy Red is the most common. There are also pressings that are lilac, purple and a few rare ones which are lime green or amber."

Tästäkin saisi oman pienen keräilyjuonteensa, jotta alkaisi keräämään näitä valoa vasten heijastettavia levyjä. Mutta täytynee pysyä tärkeimmissä asioissa, kuten vaikka musiikin sisällössä. Onko Rock of The Westiesissä(75) sisältöä? Oletus on tietenkin, että totta ihmeessä on, koska miksi muuten näkisin vaivaa kirjoittaa tästä levystä, kun satamäärin laadukkaampia levyjä pyörii nurkissani. Ok, missioni on myös pelastaa näitä levyjen kulkukissoja, hylättyjä ja kodittomia levyjä, 70-luvun tolkuttomien tuhlausvuosien tuotoksia.

Kun ostin tämän punahehkuisen Eltonin, niin totta kai otin albumin taas uudestaan pyöritykseen. En mene väittämään, että tässä olisi viiden tähden levy, se hukattu Elton-klassikko. Ei nyt sentään. Mutta sellainen neljän tähden levy on kyseessä. Plussaa irtonaisesta ja svengaavasta soundista. Eltonin bändi on ollut selkeästi tulessa ja muistikuvieni mukaan tällä levyllä on paljon Eltonin 70-luvun luottomuusikoita. Levyn helmiä ovat jonkinlaisen hittistatuksen saavuttanut: Island Girl, rokkaava Street Kids, mukavan kimalteinen puoliballadi Feed Me, kovan luokan hituri: I Feel Like a Bullet(in the gun of Robert Ford) sekä levyn päättävä marssivoimainen Billy Bones and the White Bird.
Samana vuonna Elton julkaisi yhdessä Kiki Deen kanssa ehkä uransa suurimman hittinsä: Don't Go Breaking My Heart, joka löytyy levyn cd-versiolta. Heiii, kuka nyt sellaista enää ostaisi? Helpoiten kuuntelet koko levyn tästä: https://open.spotify.com/album/6tKgjhjWDMVlgb3a6KoI1x

Sanoisin, että todellakin kannattaa kuunnella koko levy, sen verran svengaava ja nautinnollinen paketti on kyseessä. Vinyylinkin löydät varmasti 1-2 eurolla, yhtälailla koko Eltonin 70-luvun tuotannon saisi varmaan hommattua yhden normaalihintaisen lp-levyn hinnalla, kun malttaa vain hetken metsästää.

Samae Koskinen. Telakka. Tampere. 13.5.2016.

Kolmastoista ja perjantai voi olla paras kaikista. Melkein kesäisiä lukemia hipova säätila, hyvää seuraa ja laadukasta panimo-olutta sekä kirsikkana kakun päällä Samae Koskisen soolokeikka Telakalla.

Samae Koskisen pikkaisen yli tunnin kestänyt keikka oli kauttaaltaan kovaa tasoa. Tuli hyvin selväksi, että Samae on Muusikko ja karismaattinen esiintyjä. Kuinka luontevasti hän otti haltuun täyteen ahtautuneen Telakan ja kuinka vaivatonta olikaan hänen musiikillinen ilmaisunsa. Laulu toimi hienosti ja jännästi viritetty sähkökitara tuki maltillisesti Samaen erinomaisia kappaleita.

Mä herään aikaisin ja nappaan fillarin Tänään on hyvä päivä Mä poljen kaupunkiin, haluun nähdä ihmisii Tänään on hyvä päivä Lintu langalla, olut lounaalla Tänään on hyvä päivä Viimeinen tupakka, uusi aika alkava Tänään on hyvä päivä

Olen nähnyt Samaen kahdesti aikaisemmin livenä, ensiksi lämppärinä Bonnie Prince Billylle Tampereen klubilla, ehkä kahdeksan vuotta sitten. Tällöin Samae esintyi bändinsä kanssa ja keikka oli energinen ja vaikuttava. Toisen kerran näin Samaen soolona yhtälailla Telakalla vuonna 2009. Huono ei ollut sekään keikka. Mutta tämä keikka oli jotain enemmän, enkä sano että vaikuttimenani olisi ollut pelkästään alkuillan hyvä seura ja vieno kesäinen humaltuminen.

Ennen kaikkea Samaen biisien tarinallinen sisältö tuli vielä paremmin esiin tässä soolovedossa. Jokainen kappale oli kuin pieni arjen maalaus, tarkalla ja hallitulla siveltimellä vedetty. On hieno huomata kuinka Samae on parantanut juoksuaan levy levyltä. Vielä Kauko Röyhkä-avitteisen Elossa(09) albumin jälkeen Samae on selkeästi löytänyt oman äänensä. Kuuluuko, Kuuntelen(11) on suora, svengaava ja mukavalla tavalla kotikutoisen kuuloinen levy. Hyvä Päivä(13) on korkeaoktaaninen poppislevy jonka yllä roikkuu tarpeellinen määrä mustia pilviä. Henkilökohtainen Ennätys(15) on monella tasolla nimensä mukainen, eli Samaen paras suoritus tähän mennessä, hallittu poppislevy pitäen sisällään useita erinomaisia kappaleita, kuten: Sinä, Keltaista, Kuusamon aurinko, Holtiton ym.

Ja mä mietin silloin Kuinka tärkeetä on Olla joskus holtiton Ja kesäilloin Päästää kauneus käsistään Ja juosta perään etsimään Ja ehkä se taas joskus löydetään

Keikan helmiä olivat upeasti toimineet hitit Hyvä Päivä, Sinä ja levyiltä löytymätön: Perilliset, jonka sanoitus vasta nyt avautui minulle kaikessa pysäyttävyydessään. Kappale oli omistettu niille, jotka ovat menettäneet joskus oman isänsä:

Kun katson ohikiitäviä näyttöjä Niin tiedän, ettei tarvi mitään pelätä Mut kysyn saisko olla jonkun lapsi aina vaan Kun kaatuu niin joku nostais seisomaan

Niin, mitä Samaen keikalta puuttui? Ehkä huumoria? Syväluotaavat tarinat tarvitsevat myös kevennystä, mutta hei, oli sitä huumoriakin, ainakin Samaen spiikeissä, kuten Kuusamon auringon tulkinnanvarainen vaimo-aspekti: Ja sä oot lämmin Niin kuin Kuusamon aurinko Punakeltainen pallo Joka säätää lait ja säät.

Oli hienoa havaita kuinka vahvan ja herkeämättömän kontaktin Samae loi yleisöön. Laulut ja rennonvarma esitys sai meidät tuntemaan, että olemme todistamassa jotain koskettavaa arjen sielunmessua, jossa jokaiselle meistä on tarjolla tarinallista samaistumispintaa. En ollut ainoa joka pidätteli kyyneliä tai tirauttikin pari sellaista näiden koskettavien laulujen äärellä. En ole ihan heti haikailemassa Samaen bändikeikan perään, kun soolokin toimi näin mykistävällä tavalla. Kiitos Samae hienosta keikasta.

Joutsenet lentää järven taa Ne lentää aina kahdestaan Ne pitää sopimuksist kii Hei nekin uskoo ihmeisiin.