Turku, Kåren 5.3.2011 - Levymessuilla!

Täällä taas. Edellisestä Turun Kårenin levymessukeikasta ehti kulua vain kolme kuukautta, niin uutta jo pukkaa. Musiikinkuluttajan lompakolle liian tiheään järjestetyt levymessut käyvät vaan raskaiksi. Niin, mites kävi eurojen?

Tälla kertaa mukaan tarttui "vain" 20 LP-levyä yhteishintaan 67 euroa. Keskihinnaksi muodostui reilut 3 euroa/vinyyli. Ei paha hinta-laadusuhde tämäkään.

Viime jouluiseen tapahtumaan verrattuna nämä levymessut olivat tarjonnaltaan niukemmat, mutta osallistujamäärältään runsaammat. Onneksi olin ajoissa liikkeellä ja kerkesin kauhoa mukavan määrän soivaa muovia kolmen euron alelaareista. Tästä huolimatta en voinut olla huomaamatta minua ennen paikalla olleiden levynkerääjien onnellisia ilmeitä todella edustava levynippu kourassaan. Mistä löydöistä jäinkään paitsi?

Heti ensimmäiseksi ruotsalaisen levymyyjän kojusta löytyi Stevie Wonderin: Talking Book(72), Bee Geesin: Mr.Natural(74) ja Beach Boysin: Carl and the Passion - So Tough(72) 2 euron kappalehintaan, varsin mukava alku siis. Seuraavasta kolmen euron laarista tarttui mukaan Warren Zevonin: Excitable Boy(78) ja Crosby, Stills and Nashin: Daylight Again(82)

Levymessujen kliimaksi ja samalla suurin rahareikä tapahtui yhden toisen ruotsalaisen myyjän erityisen runsaalla vinyylikojulla. Kolmen ja viiden euron laarit pitivät sisällään 70-luvun rokkia laidasta laitaa ja melkoisen hyväkuntoista sellaista. 10 levyn setistä mainittakoon Queenin: News of the World(77), Jerry Garcian: Reflections(77) ja Supertrampin toka levy Indelibly Stamped(71) aidolla tissikannella.

Messujen loppuvaiheessa tinkasin yhdestä suomalaisen myyjän kojusta kokoelmistani puuttuvat Kinksin: Soap Opera(75) ja Supertrampin: Crisis, What Crisis?(75) kympistä kuuden euron kappalehintaan. Samalla nuo levyt osoittautuivat messujen kalleimmaksi ostoksiksi. Levymyyjä vain valitteli, että halvalla meni, koska oli aikoinaan maksanut saman hinnan kyseisistä lätyistä.

The Smithereens: 11

Pistooli ohimolla: The Smiths vaiko The Smithereens? Minulle se on jälkimmäinen. Totaalisen kadonnut bändi, bändi joka koskaan ei ollut juuri mitään, ei näillä leveysasteilla vai oliko? Kertokaa te Smithereens – muistonne, onko sellaisia?

Näppärä neljän hengen bändi New Jerseystä, jonka Laulaja/biisintekijä Pat DiNizio muistuttaa jotain näyttelijää, ehkä Boratia ennen Boratin aikaa, jotain tummaa ja tuttua on miehen ulkoisessa olemuksessa. The Smithereens eli kirkkaimman kaaren vuosina 1986-1994. Albumit: Especially for You(86) ja Green Thoughts(88) antoivat raikkaan poprockin lupauksen, jonka bändin paras albumi 11(89) lunasti komeasti. Tämän jälkeen tippuivat vielä pätevät Blow Up(91) ja A Date With The Smithereens(94) albumit sekä jotain muuta.

Nyt on kuuntelussa tämä kadonnut klassikko 11(89), läpeensä hyvä pop/rock-levy. Tällaisia levyjä nykyään ei enää tehdä tai tässä on jotain sellaista omaa leimaa jota on vaikea tavoitella. A Girl Like You, Blues Before and After, Blue Period, Yesterday Girl. Niin, tällä levyllä ei ole muita kuin hyviä biisejä, ja paras kaikista on kaunis melodiahelmi Maria Elena, eikö tämä ole sentään biisiklassikkoja?

Fanin ääni on tunteesta paksu ja yksipuolinen, kun tykkää, niin usein tykkää kunnolla. Tämä kompakti 10 biisin levy sopii täydellisesti näiden orastavien kevätpäivien pölyisiin tunnelmiin. Helppoa, hyvää ja vaivatonta rokkimusiikin liike-energiaa, takkini on auki, kaikki tämä ravitseva rockaines saa minua elähdyttää ja luomaan katseen kohti kevättä.