Kevään parhautta!

Ruff ja Räyh! Täällä taas ollaan, viekoittelevien kevättuoksujen pauloissa, metsäpoluilla, suorilla teillä, remmin nokassa, joskus vapaana, joskus nälkäisenä ja usein tarkkaavaisena. Niin kuin nytkin, kevätsävelille alttiina, noiden tulevien rokkiplattojen raadeltavana. Mrrr, ehkä liioittelen, mutta ainaskin naatiskelen, kun hyvää tarjotaan. Tässäpä pieni kevätkatsaus:

Graham Parker: Imaginary Television. Isäntäni kevätsuosikkeja, mutta kuunteleeko tätä kukaan muu? Sympaattista ja karheaa, tarinan tynkääkin, hyviä ja viisaan tuntuisia lausahduksia tuntuu olevan biisien sisällä. Terävä äijä, vaikkakin jo erittäin setämies!

Band Of Horses: Infinite Arms. Rrrr, piakkoin ilmestyvä herkkuplattanen, makupaloja on saatu jo kuultavaksi, etenkin biisi ”Older” yllättää uudenlaisella kantrirock-asenteellaan. Voisiko tämä levy pettää, tuskin?

The New Pornographers: Together. AC Newman ja Neko Case, bändin voimajäsenet julkaisivat viime vuonna molemmat erinomaiset soololätyskät: Get Guilty(09) ja Middle Cyclone(09) Ovatko Pornographersit enemmän vai vähemmän kuin osiensa summa? Sinkkubiisi ”Crash Years” poppaa kyllä maukkaasti.Viuh!

The National: High Violet. Tästä bändistä kohistaan, edellinen albumi Boxer(07) oli jonkinlainen arvostelumenestys. Uuden levyn ”Bloodbuzz Ohio” on soinut jo taajaan netin blogitaajuuksilla ja miksei myös joillakin radiokanavillakin!? Kevään yllättäjä kenties?

Paul Weller: Wake Up The Nation. Sehän on se Mod-setä, jonka levyjä aina kehutaan, niin tätä uuttakin, onko siihen aihetta? Otetaampa selvää, vi-viuff!

Dead Weather: Sea of Cowards. Jack Whiten uuden bändin toka levy. Kovin ehtivä veijari väsäämään levyjä tää Whiten poeka, kuulemma soololevy ja emobändin White Stripesinkin uutukaiset olisivat kovasti jo työn alla, liekö jo valmiina?

Ryan Adams: Orion. Myöskin isäntäni iki-suosikkeja. Levy jonka julkaisemista on annettu varma lausunto artistin MySpace-sivulla, mutta mitään ei ole vielä varmistettu? Jänskää, kommentin mukaan herran metallisin levy.

Blitzen Trapper: Destroyer of the Void. Tämä monen pojan ja tytön suosikin uutukainen ilmestyy kesäkuun alussa. Esimakua on antanut kotisivujen ilmaislataus: ”Heaven and Earth”

Wurff! Näillä edetään mukavasti kohti kesää. Itse aion vongua tässä hetken iltalenkin toivossa ja sen jälkeen saankin sulanutta lihaa kera puuron, parasta iltaherkkuani, mmmvauh!

Sen vielä haluan teille ulvaista, että minä symppaan kotimaista Poets of the Fallia, vaikka sitä aika keskinkerteiseksi haukutaan, mutta minäpä haukun takaisin: ha-hauu-uhuu-huu!



Vieraileva kirjoittaja Classicway Outlaw Pete aka Marko

Kiki Pau - White Mountain

Television on legendaarinen bändi johon viittaan usein, varsinkin mestarilliseen Marquee Moon(77) albumiklassikkoon. Seuraavasta bändistä puhuttaessa on vaikea ohittaa iso T. Kitarat murisevat kuin Verlainella ja Lloydilla aikoinaan, niin oikeastaan ne hakevat jotain hurmoksellista sfääriä, ylempää tajunnan tasoa, heittäytymisen sumeaa kohtaa.

Kyseessä on suomalaisen Kiki Paun White Mountain(10). Albumi joka yllätti takavasemmalta, kolautti charmikkaalla itsevarmuudellaan, venyttelevällä fraseerauksellaan, hieman kömpelöllä englannin kielellä. Levyä kuunnellessa tulee mieleen monia bändejä: aiemmin mainittu Television, The Kinks, Lou Reed, Fridge(muistaako kukaan? Ysärin lopun suomibändi) sekä jotain 80-lukuista Nights of Iguanaa ja Hearthillia. Ja onhan bändi jo aiemmin löydetty, itse hitaampana reagoin vasta tähän bändin kevättalvella tulleeseen kakkoslevyyn.

Aloitusbiisissä ”An Old Song” kitarat löytävät jo hyvän laukan, yli kahdeksan minuuttisessa kakkosbiisissä ”Just Real” potti räjäytetään, niin sanottu luu työnnetään kuulijan kurkkuun tai korvakäytävään, vaikuttavaa! Levy etenee hyvässä moodissa, siinä on aistittavissa rentoa soittamisen iloa. Kerrankin käsissä on levy joka innostaa, ei ole mitään formaatti-paskaa vaan ihan aitoa tavaraa. Ennen kaikkea nuo kitarat, miten nautinnollista niitä onkaan kuunnella, sopii minun korvilleni.

Milloin olet viimeksi kuunnellut jonkin äänilevyn alusta loppuun? Ilman, että olisit ottanut biisin sieltä ja toisen täältä. Milloin olet hypistellyt levyn kansivihkosta viimeksi, tutkaillut sanoítuksia, keskittynyt vain itsemusiikkiin, jättänyt facebookin ja muut vakisivustosi rauhaan, keskittynyt vain yhteen asiaan? Tässä voisi olla sellainen levy, kokonaisen kuunteluhetken arvoinen!

Viimeistään kun täysin kiireetön levyn päätösbiisi, kymmenminuuttinen ”Moon Palace” alkaa soimaan, ei ole enää kiire minnekään. Rauhallinen, yksinkertainen, hypnoottinen, sensitiivinen, viekoitteleva ja ties mitä laatusanoja omaava svengi vie sinut omaan tilaan, iltapäivän hämäryyteen, alkavan kevät-illan keinuntaan, elämän parhaiden hetkien hengitysrytmiin, yhteyteen, kun olet läsnä, kun musiikki on läsnä ja sitä kautta kaikki tuntuu pehmeältä ja todelliselta, mmmahhh!

http://www.myspace.com/kikipau

Se hetki...

...jolloin korviini lipuu ehtaa uutta/vanhaa Rolling Stonesia, tulevan Exile On Main Street - remasterin etukäteistärppi, ihan uusi Rollari-sinkku "Plundered My Soul".

Niin, oliks täällä ketään aiheesta kiinnostuneita?

Eka kerta!

Radiopuhelimet, kotiseutuni P-Pohjanmaan punkki-ihme, nyt käy ensimmäistä kierrostaan levysoittimessani.

Ostin tänään Radiopuhelimien uutukaisen Rakastaa Sinua(10) vinyylinä Swampista ja samalla käytin levylakkoni yhtä(monista) optioista. Miltä nyt tuntuu? Umpikehuttu asennebändi, aina marginaalissa ollut, liekö koskaan kuuntelijaystävällinen...paitsi nyt?

En tiedä mitä tämä on? Levy pyörähti nopeasti läpi, nyt jo ollaan viimeisessä biisissä "minä rakastan sinua", kymmenminuuttinen ja hypnoottinen, Stooges meets Funk, jotain jatsahtavaa, ripaus Captain Beefhearttia, eeppisyydessään Televisionin Marquee Moonin sukulainen, pääbiisi, tärkein biisi, paras...liioittelenko?

Minussa on aina ollut pieni punkin mentävä rako, nyt tämä rako on lujilla, ratkeilee reunoistaan, mutta tänään nautin siitä. Tämä ei ole kylmä levy, tämä ei ole tyhmä levy, tämä on hieno levy, tavallaan ainakin. Komeat kannet, biisit painettu avattaviin kansiin, menoa ja melskettä, raakaa ja kahlitsematonta energiaa, uaahh!

Ja huomenna Radiopuhelimet on keikalla Tampereen Vastavirtaklubilla, mitä teen?

MIES TILASSA - Ville Leinonen ja Majakan Soittokunta, Telakka 4.4.2010

klo:19.11.
Alkavaa etäkäteistunnelmaa, le Ville Leinonen. Telakka odottaa majakan soittokuntaa, herra Leinonen valkoisessa villapaidassaan kasaa bändisettiä kokoon.

Mitä oikein odotan keikalta? Liikaakin? Majakanvartijan Uni plätty on tehnyt suuren vaikutuksen, kyseessä on alkuvuoden parhaita kiekkoja, kenties koko vuodenkin parhaita.

klo:23.23
Ville tuli ja soitti. Mitä jäi käteen tai korvakäytävään? T & E keskustelee:
- Hieman kokeellinen setti…tai erittäin kokeellinen, tekotaiteellistako?
- Mikä on tekotaiteellista?
- Ylittikö Ville hyvän maun rajan tai siedettävän taide-elämyksen rajan?
- Ei mielestäni, mielestäni se oli siedettävää, keikka oli kokonaisvaltainen elämys jolle tuli antautua.
- Antauduitko?
- Antauduin.
- Miltä se tuntui?
- Paikoin unenomaiselta, kun äänet ja kuvat virtasivat aistielimiini
- Mitä muuta vaikutelmia tuli?
- Tiikerini-laulu herätti surun uhanalaisista tiikereistä.
- Löysitkö keikasta mitään yhtenäistä teemaa?
- Keikan yhteen sitovana voimana oli täysinäinen äänimatto, missä ei ollut aukkokohtia. Taustaäänet ja taustakuvat toimivat…
- Millä tavalla?
- Taustakuvat liittyivät hyvin biiseihin, itse keikassa ei ollut juurikaan taukoja, vaan biisit liittyvät saumattomasti toisiinsa…
- Ihmekös tuo, Ville soitti melkein koko uuden levynsä läpi, ainoastaan teemasta hieman irrallinen ”Pääkallopaikalla” puuttui.
- En tunnistanut biisejä lainkaan, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
- Mitä mieltä olet Villen heittäytymisestä biiseihin, oliko se uskottavaa?
- Joo, oli se, Villen läsnäolo, äänenkäyttö ja yleinen virtuoosimaisuus istui hyvin esitykseen.
- Itseäni jossain määrin Villen liiallinen kokeellisuus häiritsi, aivan kuin hän ei olisi ihan täysin uskaltanut antautua yleisölle, vaan piti enempi omaa kivaa…
- En nähnyt Villen heittäytymistä kokonaan, koska istuin selkäsi takana.
- Mutta se joka näkyi, vaikutti?
- Kyllä, se minkä näin ja kuulin teki vaikutuksen!
- Eli ilmeisen hyvä keikka?
- Vahva, jopa elokuvamainen kokonaisuus.

T- Hound & E-Puppy