Muutama(veikkaan että yksi) tämänkin blogin valveutunut lukija on huomannut toukokuun lopussa tapahtuvan varsin ainutlaatuisen Southern rock-pläjäyksen kun genren legendaarisin bändi; Lynyrd Skynyrd saapuu Suomeen ”pikkuveljensä” Molly Hatchetin kanssa kahdelle keikalle, Kuopioon ja Helsinkiin. Mikä voisi ollakaan parempi tapa korkata tuleva rokkikesä. Lippujakin saa vielä.Ikävistä uutisista se ikävin on tietenkin Skynyrdin alkuperäisen kosketinsoittajan Billy Powellin poistuminen keskuudestamme tämän vuoden tammikuussa. Rest on peace, Billy, you made it very good! Jäljellä alkuperäisistä ei ole enää kuin Rossingtonin Gary, eli vähiin käy. Mutta lohtuna on Skynyrdien loppuvuodeksi luvattu uusi studioalbumi, myös edellinen Vicious Cyclehän(03) oli post-skynyrdin parhaimmistoa.
Southern rockista puhuttaessa ei pidä unohtaa Allman Brothers Bandia, etelän-rockin varsinaista keulakuvaa. Legendaarinen livelevy At Fillmore East(69) kertoo jo paljon, mutta vasta 70-luvun vahvat studiolevyt sai bändin musiikillisesti lentoon. Kauniin ja kaihertavan, mutta dynaamisen etelän-rockin varsinainen klassikko on albumi Brothers and Sisters(73), pitäen sisällään pikkuhitin ”Ramblin’ Man”. Tässä on levy joka kulkee alusta loppuun, kuten hyvän Southern rock-levyn pitääkin.
Kaksi vuotta tästä ilmestyi jo miltei unohdettu Win, Lose or Draw(75). Levyä pidetään yleisesti Allmanin yhtenä huonoimmista ja aika turhana levynä. Itse löysin kyseisen levyn alkuperäisenä vinyylinä pari vuotta sitten levymessuilta. Ei lainkaan hullumpaa materiaalia sanoisin, nimibiisi toimii, samoin b-puolen avaava huikea ”High Falls”-instrumentaali. Uskoisin, että aika monen sevaribändin kehnoimpia levyjä dissataan kybällä, kun liekki ei ole enää kirkkaimmillaan, esimerkkinä Eaglesin eka periodin joutsenlaulu Long Run(79), joka biisillisesti vielä toimii, mutta muuta tarkoitusta levyllä ei juurikaan ole. Sama analyysi pätee em. Allman albumiin, biisit on hyviä, mutta hahmo puuttuu.
Tämän levyn jälkeen yhtyeen toiminta lakkasi muutamaksi vuodeksi, kunnes bändi palasi takaisin kehiin verevällä albumilla Enlightened Rogues(79). Bändin ura on kestänyt ihan näihin vuosiin saakka, yhtälailla laadukkaita levyjä on pudonnut harvakseltaan.
Kaunista, tanakkaa ja syvää etelää, nauttikaamme: ”Blue sky…”
http://www.youtube.com/watch?v=G1jpQu6qR1E&feature=related
