Jossain kohtaa kevättalvea kasasin blogibiiseistä kokoelma-ceedeetä, keräilin nipun särmikkäitä ja hitikkäitä uutuusbiisejä. Tätä tehdessäni syntyi ajatus toisesta kokoelmasta, vähän vinommasta ja rohkeammasta, sahalaidasta enkelikuoroon, bluesmurinasta countryhelinään, sellainen rohkea ja heittäytyvä biisinippu joka löytää valonsa ja päämääränsä biisiensä oudosta jännitteestä. Niinpä kokoelma alkoi hahmottumaan päässäni, varmana ehdokkina ollut Grateful Deadin unenomaisen kaunis Stella Blue vaihtui Jerry Garcian soolotuotantoon, Tuomari Nurmion uusi ”blueslevy” tuli kuin tilauksesta, samoin Portisheadin pelottava maalailu löysi paikkansa, puhumattakaan monista muista pienesti vinoista kappalevalinnoista, aina 22 Pistepirkosta uuteen indielöytööni Avett Brothersiin. Jostain tupsahti myös Fleet Foxesin: Sun Giant, kauniin kuulas, pelkästään lauluharmoniaan nojaava kappale. Näin kokoelmani ”Soul Releases vol.2” sai avausbiisinsä.Pikkuhiljaa, vasta päivien päästä kiinnostuin hakemaan lisää Fleet Foxesin biisejä blogeista. Melko helposti löysin koko Sun Giant – eepeen. Nimibiisi ei ollut ainut herkku, esim. English House ja Mykonos ovat ylväitä biisejä, joista jälkimmäisen nostaisin ehkä bändin parhaaksi teokseksi.
Seuraava liikkeeni oli etsiä bändin kokopitkä. Oman kaupunkini levykauppoihin platta ei ollut vielä ehtinyt, niinpä turvauduin postimyyntiin. Reilun viikon päästä Fleet Foxesin samanniminen debyyttialbumi oli käsissäni, ei muuta kuin kiekko koneeseen ja kansipahvia hiplailemaan.
(Harmini oli kohtuullisen suuri, kun huomasin jälkikäteen että levyä olisi saanut myös vinyylinä)
Levyn kantta koristaa hieno maalaus, Bruegelin ”The Blue Cloak”. Levypussiin on kirjoitettu mukavaa ajatelmaa muistojen pettävyydestä, ihmisen valokuvamuistista, kuinka muistojen varmana pidetty asiatieto onkin tullut jonkin lapsuuden valokuvaan eläytymisen kautta. Yhtälailla paljon hienoja argumentteja musiikin oudosta voimasta, sen yhteydestä elämään, ajoista ja paikoista missä kappaleet ovat vaikuttaneet ensi kerran.
Itse musiikkiin, levyn kesto mukavan lyhyt: 39:22. Ei mitään turhaa, 11 kappaletta, täysin odotuksiani vastaavaa tavaraa. Harmoniaa, aurinkoa, talvea, vuoristoa, hienovaraista säveltapailua, hyviä yksittäisiä biisejä ja oikein saumaton albumikokonaisuus. Olen pyöritellyt levyä useita viikkoja, kyllästymispiste ei ole lähelläkään. Kesälevyn 2008 titteli on lähes itsestään selvä. Hoitavia lauluja, stemmalaulantaa, paljon sellaista pakahtunutta tunnetta jonka taakse katsominen vaatii keskittymistä ja tietoisesti rationaalista näkökykyä. Levyn tunnelma on itsessään niin vahva, että lyriikoihin tarttuminen ei ole tuntunut tarpeelliselta.
Vielä en ole huomannut yhtäkään Fleet Foxesin levyarvostelua Suomalaisessa musiikkimediassa, ehkäpä niitä on jo tähän päivään mennessä tullut. Suosikkibiisejäni levyllä ovat: Tiger mountain peasant song, Blue ridge mountains ja lopetusbiisi Oliver James.
Tutustu tähän levyyn, et tule pettymään!
Ohessa mainitsemani kokoelmani Soul Releases Vol.2 Spotikka-linkki. (Date 10.7.15)
https://open.spotify.com/user/1152632207/playlist/7oStxnZtGIKnxHY59sgRoD