LONTOO, SOHO, 27.2.2008

Pieni katsaus Sohon levykauppoihin.

Sen vähäisen informaation mitä löysin netistä Lontoon levykaupoista, mainitsivat Sohon. Okei, suunnistin Sohoon. Kohtuullisen helppo löytää, Lontoon pääkadulta Oxford streetiltä, poikkeaa Berwick street oikeaan lännestä päin tultaessa. Aika pian, ensimmäisten korttelivälien jälkeen alkaa tippumaan pieniä putiikkeja, joukossa levykauppojakin, joita on loppujen lopuksi aika vähän.

Sister Ray, joka on kuulemma äänestetty viime vuonna parhaimmaksi indierock-kaupaksi.
Ok, musavalikoima kattava, rockia löytyy kiitettävän laajalla skaalalla. Siisti kauppa, mutta vinyylejä kovin vähän, esim. HMV-ketjuun verrattuna. Erikoisuutena sekä Sister Rayssä, että HMV:ssä Suomeen verrattuna on se, että jokaiselle bändille ja artistille on nimetty oma lokerikkonsa. Suomessahan bändiltä pitää jonkin verran olla back-kataloogia olemassa, että tuollainen ylennys suodaan.

Katua edetessä sen oikealla puolen Broadwick streetin jälkeen löytyy kaksi divariluontoista kauppaa. Ensimmäinen on nimeltään on Vinyl Junkie, vähemmän perinteitä rokkiplattaa, enemmän tanssipitoista muovia, nelivitosia deejii käyttöön.
Toinen kauppa, Music&Video exchange otti haltuunsa. Mukaan tarttui paljon perusrock- vinyyliä kuuntelutarkoitukseen, ei mitään diggailu spesujuttuja. Löydöistä mainittakoon Graham Parkerin&Rumourin sinkku New York Shuffle vuodelta 1977 50 pencellä ja Godley&Cremen Ismism kaheksankytluvun alusta punnalla.

Parin korttelivälin päästä, Sohon strippiluolien keskeltä löytyy ehkä autenttisin levydivari, halpojen vinyylien myymiseen erikoistunut liike. Lähestulkoon kaikki vinyylit lähtivät kahdella ja puolella punnalla. Levykasoja lojui pitkin poikin erityisen ahtaan ja sokkeloisen kaupan lattioilla.
Tinkiminen ei onnistunut, vuokrakin piti kuulemma maksaa. Mukaan tarttui Paul Carrackin ensimmäisen, aivan liian unohduksiin painuneen bändin Ace:n toinen albumi "time for another" jota en ole koskaan nähnyt Suomen levykaupoissa.